ROTTA KELLARI

23. maaliskuuta 2024

Kun mä alotin kirjottamaan tätä ensimmäistä merkintää, kello oli 4.22 - ja on juuri nyt tätä kirjoittaessa. Eilen oli perjantai, ja mä päätin sen kunniaks ottaa pari puolen litran tölkkiäihan siks, kun joskus on mukava juoda. Toki en mä enää tässä vaihteessa ole humalassa, mutta nenäonteloissa lemuaa vanha viina, mikä taas on varmaankin maailman inhottavimpia hajuja mitä on.

No mutta kuitenkin, humalapäissä sain päähäni idean, että koska olen jo jonkin aikaa pitänyt päiväkirjaa vihkoissa sun muissa kirjoissa, että voisin vihdoin kokeilla kirjoittaa virkkeen pari myös tänne. Mä oon myös kirjottanut päiväkirjaa aikasemminkin html-tiedostoja hyödyntäen, mutta kaikki se teksti on pysyny puhtaasti mun kovalevyllä, eikä ne teksti ole välttämättä kaikki semmoisia, joita kehtaisin edes jälkeenpäin julkaista tänne monesta eri syystä. Mutta se mitä taas kehtaan julkaista anonyymisesti nettiin tulee tästä eteenpäin päätymään tänne, koska mä haluaisin musta jäävän jonkin sortin jäljen nettiin. Oon noin kymmenen vuotiaasta saakka ladannu mun omaa musiikkia nettiin jopa oikealla nimelläni, mikä voidaan kyllä luokitella jalanjäljeksi, mutta tekstiin verrattuna musiikki on paljon paljon abstraktimpaa. Tahtoisin jättää jälkeeni myös jotain, mitä voidaan lukea tai vaikka kääntää luettavaksi, jos sitä ei alkuperäiskielessä ymmärrä. Ei sillä että täältä tulis löytämään maailman suurimmat salaisuudet, joista tulevat sukupolvet hyötyis; oletan kuitenkin, että ymmärrät jollain tapaa mitä haen takaa.

Omaa käden-/jalanjälkeäni pohtiessa voin kuitenkin kertoa oi rakas lukiani, että en ole viime aikoina tehnyt yhtekäs mitään muistamisen arvoista :D elän siis elämää täysillä. Lukenu olen, jopa pelannut pelejä. Musiikkia on tullu taas kuunneltua erityisen paljon. Mulla on ollu erityisen tylsä vaihde mun musiikkimaun suhteen ja oon pääosin kuunnellu 80-90-lukujen vaihteen Britti pop/rock musaa; jos halutaan mennä tarkemmalle tasolle, niin tweetä, C86:ta, postpunkkia ja ehkä jotain goottimpaa rockia kaiken väliin. The Wake on erityisesti maistunu, mutta se taitaa olle enemmän kasarin puolivälin kamaa. Pelien suhtee mä oon taas pelannu hieman Bayonettaa ekaa kertaa. Steamissä on tätä kirjottaessa menossa kevät alet ja ostin niiltä Bayonettan kait 5-6€:lla; ei muista tarkkaa hintaa, mutta halvalla kuitenkin. Vittu se peli huokuu seksuaalista energiaa vielä enemmän kuin mitä osasin odottaa. En oo tosin hurjasti siinä edenny, kun ei oo huvittanu pelata juuri mitään.

Ulkonakaan ei oo oikein tullu käytyä. Oon toki ruokaa käyny hakemassa, mutta muuten tullu vietettyä taas aikaa viltin alla neljän seinän välissä. Oisko kenties aika nostaa perse tuolista ja tehdä jotain? No totta vitussa, mutta siinä vastauksessa on omat ongelmat. Pitäis keksiä jotakin tekemistä, mutta kotona oleminen ruokkii passiivisuutta, mikä taas puolestaan vie ajatuksia kauemmas minkään sortin ajattelusta. Ratkaisu olis lähteä kotoa, mutta minne lähet, kun ei oikeen kiinnosta mikään. Melko nihilististä, mutta kyllä tää tästä; ajatuksena mulla ei oo kuitenkaan olla koko elämää perse homeessa. Kyl mä haluun elää elämää siinä missä muutkin. Jos en saa ajatuksia radalle ihan heti, niin viimeistään sitten kun kyllästyn täysin mun elämään.

Enempää mulla ei oo tähän saumaan sanottavaa. Mulla tekee mieli riisiä. Meen tästä keittää sitä aamupalaks. Hyvää huomenta kaikille!


Tästä takas!